|
Ravintola White Lady on ikivireä klassikko.
Lauantai-ilta soljuu leppoisasti Mannerheimintien perukalla. Ravintola
White Ladyn kabineteissa ilakoidaan ja pääsalikin on tupaten täynnä.
Lämmintä ja kodikasta tunnelmaa värittävät pöytäseurueet.
Klassikkoravintola tunnetaan sukupolvien kohtaamispaikkana. Pitkien
pöytien äärellä yhteisestä hetkestä nauttivat isoäidit, lapset ja
lapsenlapset. Ikkunan äären loosipöytiin on asettunut pariskuntia ja
kaveriporukoita. Ajatukseni harhailee Välimerelle, missä ravintolakäynti
on kaikenikäisille luonteva osa elämänmenoa.
AVARALLE tontille luonnon helmaan asettuvan talon ravintolan edustalla
on parkkipaikkoja ja verkkaisesti talvehtiva suuri terassi. Vieraat
vastaanottaa syysviimassa hytisevä Pallotyttö-patsas. Ravintolan
interiööri on viehättävällä tavalla vanhanaikainen. Kattokruunuista
kajastaa valoa ja seinille on ripustettu tavaraa vuosikymmenten
varrella. White Ladyn avajaiskutsua somisti kolmisakarainen kruunu.
Ravintolan tunnus on yhä sama. Huokeahintaista itsepalvelulounasta ja
mannermaista tasoa edustaneen White Ladyn avajaisia vietettiin
lauantaina 1.3.1952 valkoisten pöytäliinojen äärellä. Kutsuvieras,
kaupunginviskaali Eric von Frenckell osasi toki lausua ravintolan
englanninkielisen nimen, mutta kansan syvät rivit puhuivat pitkään Hite
Lädystä.
MANNERHEIMINTIE 93:ssa sijaitseva White Ladyn talo huokuu isänmaallista
historiaa. Talon rakennutti Naisten Huoltosäätiö, jonka omistamana
Ruokahuolto Oy perusti White Ladyn. Valkotiilisen noin 300 asuntoa
käsittävän rakennuksen piirsi vankalle kalliolle arkkitehti Onni
Saijonmaan. Sotavuosina moni isänmaan puolustaja haki suojaa Saijonmaan
suunnittelemista korsuista. Rintamalla ja kotirintamalla palveli 150 000
lottaa, joiden arvokas panos merkittävältä osaltaan edesauttoi sitä,
että voimme juhlia pian sadatta itsenäisyyspäiväämme. Sota
Neuvostoliiton kanssa päättyi tunnetuin seurauksin ja Lotta Svärd
lakkautettiin rauhanehtojen mukaisesti 23.11.1944. Mutta isänmaan naiset
eivät suinkaan jääneet toimettomiksi, vaan perustivat Naisten
Huoltosäätiön, Lotta Svärdin perinnön vaalijan. Vuonna 2004 säätiön nimi
palautettiin kunniakkaasti Lotta Svärdiksi.
VUOSINA 1951-53 valmistuneella White Ladyn talolla on ollut monta
kutsumanimeä. Rakennusta on kutsuttu muun muassa jättiläistaloksi,
yhteisasuntotaloksi ja naistentaloksi. Talo kohosi tontille 110
miljoonan markan aravalainan avulla ja asuntoja tarjottiin
ensisijaisesti kodittomille lotille sekä kotinsa menettäneille
karjalaisille. Vuonna 1954 maamme ensimmäisessä palvelutalossa asui liki
700 ihmistä. Asukkaat saattoivat hakea ruokansa ravintolan ala-aulan
tarjoiluluukulta. Talossa toimi pesula vuoteen 1981 asti ja kiinteistön
yleisessä Kiulu-saunassa saivat kylpeä myös lähialueiden asukkaat.
Talossa on sekä pieniä yksiöitä että isoja perheasuntoja. Talon
myöhemmän asukkaan, muusikko Remu Aaltosen suitsukkeen tuoksuisessa
ateljeehuoneistossa oli 100 neliötä kahdessa kerroksessa.
Yksi White Ladyn vieraista oli presidentti Kekkonen, joka saapui
huomaamattomasti sivuovesta ja istui seurueineen kulmikkaan
erkkerikabinetin rauhassa. Virallisiin tilaisuuksiin hän saapui
pääovesta. Vuonna 1965 eduskunnan urheilukerhon 20-vuotisjuhlassa
presidentti piti lennokkaan puheen. Illan iloisin seurue istui
eduskunnan puhemies K.A. Fagerholmin pöydässä. Presidentin adjutantti
everstiluutnantti Levo puolestaan siemaili Presidenttiolutta, raportoi
Uuden-Suomen toimittaja.
Te nykynaiset tuskin voitte käsittää, ettei ennen 50-lukua edes
raskaskenkäisellä, yksinäisellä naisella ollut mitään asiaa ravintolaan.
White Lady oli ensimmäinen ravintola, jonne nainen saattoi tulla ilman
mieskavaljeeria. Lotta Svärdin perilliset olivat edistämässä tässäkin
asiassa tasa-arvoa. Naisten Huoltosäätiö myi ravintolan 70-luvulla
oopperalaulaja Timo Mustakalliolle. Mainittakoon, että
tenoriravintoloistijan nimeä kantava laulukilpailu järjestetään
vuosittain Savonlinnassa. Vuonna 1985 ravintola myytiin nykyomistajalle,
maamme ravintolakulttuuriin paljon vaikuttaneelle Aimo Bondenille. Hänen
tyttärensä Camilla Bonden isännöi puolisonsa Juha Lecklinin kanssa
perheyrityksen ravintolaa. He määrittelevät White Ladyn mutkattomaksi
kortteliravintolaksi, jossa syödään noutopöydästä tarjoiltavaa runsasta
arkilounasta sekä nautitaan à la carten –listan hersyvästä annista.
Perinteiset tapahtumat kuten lasten pikkujoulut ja lauantaibrunssit
kuuluvat tarjontaan.
Taiten kokoonpannuilla pizzoilla on vankka kannattajakuntansa. Klassikot
kuten Oscarin leike, paistettu maksa ja silakkapihvit lukeutuvat
ruokailijoiden suosikkeihin. Mutta yksi on yli kaiken, nimittäin
hunajakana, jota lauantai-iltana syötiin monissa pöydissä. Tulikuumalla
valurautapannulla tarjoiltava annos tuoksuu houkuttelevasti ja
kastikkeen runsaus peittää kananfi- leen. Hunajan makeus, kermainen pehmeys
ja pienoinen pippurin puraisu esittäytyvät maukkaana balanssina.
Lisukeranskalaisia sopii dipata kastikkeeseen viimeistä pisaraa myöden.
Tänä syksyn ravintola on palannut perinteisiin ja ryhtynyt muonittamaan
myös talon väkeä tarjoamalla kotiin kuljetetun soppalounaan. ”Suomen
juhlavuoden kunniaksi halusimme palauttaa osan historiaa talon
asukkaille, jotka haluavat syödä maittavan ja ravitsevan aterian
kotona”, ravintoloitsijat sanovat.
|
Töölöläinen Erik Erwes on vieraillut ravintola White Ladyssa virallisilla
ja epävirallisilla asioilla 1950-luvulta lähtien. Yllätän Erweksen
ikkunapöydästä tuiki tavallisena arkipäivänä. Hänellä on tapana käydä
täällä lounaalla ja samalla nauttia mennen tullen kävelemisestä.
Viipurissa 90 vuotta sitten syntynyt Erwes teki paitsi mittavan uran
liikemiehenä myös järjestöjen ja yhdistysten aikaansaavana jäsenenä,
kirjoitettiin Töölöläinen-lehden haastattelussa vuonna 2012. Hän on
Lions-Club Helsinki-Meilahti ry:n perustajajäsen. Yhdistys on
kokoontunut White Ladyssa perustamispäivästä 31.5.1955 lähtien
säännöllisesti. ”Minulla on aina ollut mahdollisuus olla minua
viisaampien seurassa," huumorintajuinen Erwes naurahti Töölöläisen
toimittajalle. Erwes teki paljon töitä eestiläisten veteraanien hyväksi.
He olivat taistelleet vapaaehtoisina Suomen jatkosodassa. Erik Erwes oli
yksi asevelvollista, jotka raivasivat Suomenlahden merimiinoista. Niitä
oli kylvetty mereen 60 000. Vuonna 1997 perustetun Miinanraivaajakillan
Helsingin osaston 20-vuotisjuhlaa vietettiin White Ladyssa 21.3.2017.
Erwes on toiminut osaston puheenjohtajana kautta aikain. Hänen
saavutuksensa on, että miinanraivaajat lopulta vuonna 1999 saivat
rintamaveteraanin statuksen. Katajannokan Laivastopuistossa
miinanraivaajien uroteosta muistuttaa Miinanraivaajien muistomerkki,
joka paljastettiin vuonna 2004 Erweksen ansiosta.
|
|
Miinanraivaajaveteraani, toimitusjohtaja Erik Erwes täytti 90 vuotta
30.10.2017. Erik on Viipurin poikia. Lapsuudenkoti oli Salakkalahden
rannalla nykyistä Drushba-hotellia vastapäätä. Talvisodan evakkoon tuli
nopea lähtö Inon mummolasta. Ensin härkävaunussa Saloon , josta
myöhemmin Helsinkiin.
Syksyllä 1946 Erik aloitti varusmiespalveluksensa Helsingin
Laivastoasemalla Katajanokalla. Radistikoulutuksen jälkeen tuli siirto
Raivausosasto ykköseen raivaaja Pukkion titariksi. Vaaroja täynnä ollut
raivauskausi 1947 päättyi Pansioon. Siellä Erik joutui näkemään, kun
panssarilaiva Väinämöinen laski viimeisen kerran Suomen sotalipun.
Rauhan töissä Erik toimi mattoalan yrittäjänä Helsingissä, mistä löytyi
myös aviopuoliso. Perheeseen syntyi kolme tytärtä ja yksi poika.
Helsingin Miinanraivaajakilta ry:n puheenjohtajana on toiminut sen
perustamisesta lähtien. Edelleen vireästi kokoontuva kilta juhli
kaksikymppisiään amiraalitasolla vuoden 2017 talvella.
Erik on toiminut primus motorina mm. raivaushistoriikin "Me raiavasimme
Suomenlahden" julkaisussa sekä miinamuistomerkin pystytyksessä Helsingin
Katajanokalle 2004.
Ansioistaan hänelle on myönnetty mm Miinanraivausmitalli
sekä Valkoisen Ruusun ritarimerkki kultaristein.
Erikin synttäreillä julkaistiin Johanna Pakolan
toimittama kiltakavalkadi "20 vuotta miinanraivaajien asialla."
Onnittelut Erikille kaikilta Rannikon puolustajilta.
Terveyttä ja tsemppiä eteenpäin! |
